Sitku

 Olen sitku-tyyppiä. Inhoan sitä. Huomaan aloittavani lauseita liiankin usein sanoilla "sitkun mulla on aikaa, niin.." Mitä aikaa? Se aika on tässä ja nyt. Jotenkin on helppoa tuuditautua siihen, että joskus tulee "se aika", kun voin tehdä sitä jotain, mitä en muka nyt jouda. Kiire on itse aiheutettua; sitä yritän ajaa kovalevylleni joka päivä. Ehkä vielä joku päivä uskon sen myös itsekin. Sitku on sen hetki.

Tämä makramee-työ on yksi sitku-projekteistani; selänpesin, joka on tehty juuttinarusta. Siinä yhdistyy kaksi suosikkiasiaani; solmeilu ja juutti. Makramee on tekniikkana helppo, mutta mielestäni se tuo liikaa seiskytluvun ihmisten mieliin. Silloin kun oli muotia makrameelaukut ja amppelit. 

Käytin solmeilualustana vaahtomuovia ja nuppiksia apuna, jotta solmut olisivat edes sinnepäin samoilla riveillä. Ohje on Lankavan.

Aurinko paistoi pitkästä aikaa, ja Pariisin kevät lauloi, kuinka kevät kutsui. Sitku kevät on vähän pidemmällä, teen toisen makrameetyön. Mutta en juutista, vähän jostain lempeämmästä matskusta.

Jämälankaprojekti nro1

Joulun jälkeen tein inventaariota keskuvarastollani, ja kauhukseni huomasin, kuinka paljon jämälankoja on kertynyt. Vähän niin kuin kuitteja kukkoroon tai klemmareita penaaliin. Pahinta on löytää omista kätköistä useampia saman värisiä lankakeriä. Uusi kerä on ostettu, kun ei muista, että kaapin perällä on edelliset odottamassa. Nyt olen sitten vannonut, että uusia en osta ennen kuin vanhat on käytetty. Niinpä aloitin jämälankaprojektin. Tässä siitä ensimmäinen näyte; isännälle raitasukat.  

Minä kun muutkin

Näin pääsiäisen tienoilla on hyvä muistella joulua. Nämä pallot virkkasin joulun alla; tarkoitus oli, niin kuin moni oli facebookin virkkausryhmässä tehnyt, laittaa valot pallojen sisälle. Noh, joulu tuli, enkä ehtinyt virkata kuin nuo kaksi. Mutta jospas ensi jouluksi sitten! 

Lankana käytin Novita virkkauslankaa, mallit facen ryhmästä. 

Liian kauan

Hep, aika! Johan viime postauksesta meni vuosi. Tuntuu samaan aikaan pitkältä ja toisaalta lyhyeltä ajalta; vähän kuin olisi ollut vain pitkällä lenkillä. Vuoteen mahtuu paljon ideoita, tehtyjä ja tekemättömiä. Tämän kyseisen hiljaiselovuoden tekeleet kuuluvat ennen kaikkea siihen aivojen nollaskategoriaan, sen verran on päivätyö verottanut. Mutta toisaalta mitä väliä, koska sitähän käsillä tekeminen parhaimmillaan on; akkujen latausta, tai ajatusten tyhjentämistä. Sitä, ettei kukaan muu tarvitse sinua eikä tarvitse ajatella ketään muuta sillä hetkellä. Työssäni joudun tai saan tehdä ajatustyöskentelyä 80% koko työajastani. Ja itseasiassa tuo ajatustyöskentely tapahtuu jossain muualla kuin itse työajalla. Voin sanoa, että jos iltaisin saa puolikin tuntia neuloa vain sukkaa, ja olla ihan omassa maailmassa, tuntuu se kuin lomalta. Siispä, vähän kuin Maija Vilkkumaa sanoo, aina on liian kauan. Aina tehokkaana on liian kauan.  

Nelijalkainen Ystäväni hyväksyi maton jo virkkausvaiheessa. Ystäväni myös ilmoitti, koska olen virkannut tarpeeksi; milloin oli aika laittaa työ sivuun. Kuteena on ontelokude (harmaa) ja trikookuteet. Malli on omasta päästä. Lopputulos miellytti kaikkia.