Olen sitku-tyyppiä. Inhoan sitä. Huomaan aloittavani lauseita liiankin usein sanoilla "sitkun mulla on aikaa, niin.." Mitä aikaa? Se aika on tässä ja nyt. Jotenkin on helppoa tuuditautua siihen, että joskus tulee "se aika", kun voin tehdä sitä jotain, mitä en muka nyt jouda. Kiire on itse aiheutettua; sitä yritän ajaa kovalevylleni joka päivä. Ehkä vielä joku päivä uskon sen myös itsekin. Sitku on sen hetki.
Tämä makramee-työ on yksi sitku-projekteistani; selänpesin, joka on tehty juuttinarusta. Siinä yhdistyy kaksi suosikkiasiaani; solmeilu ja juutti. Makramee on tekniikkana helppo, mutta mielestäni se tuo liikaa seiskytluvun ihmisten mieliin. Silloin kun oli muotia makrameelaukut ja amppelit.
Käytin solmeilualustana vaahtomuovia ja nuppiksia apuna, jotta solmut olisivat edes sinnepäin samoilla riveillä. Ohje on Lankavan.
Aurinko paistoi pitkästä aikaa, ja Pariisin kevät lauloi, kuinka kevät kutsui. Sitku kevät on vähän pidemmällä, teen toisen makrameetyön. Mutta en juutista, vähän jostain lempeämmästä matskusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi:)