Yksi päätös päivässä

Jäin (mielestäni) ansaitulle joululomalle tällä viikolla. Heti ensimmäisenä lomapäivänä päätin, että teen vain ja ainoastaan niitä asioita, joita olen halunnut tehdä koko syksyn aikana niitä kuitenkaan tekemättä. Kun joutuu (tai saa) työssään suunnittella ja miettiä mitä muut haluavat, on ihanaa kuunnella välillä vain omaa napaa. Kaikista maailman asioista ensimmäisenä lomapäivänä halusin tehdä himmelin Eija Kosken Himmeli-kirjasta. Tämä himmeli ei ole sellainen perinteinen, jossa roikkuu miljoonia pieniä osia. Askeettinen himmeli sopii paremmin meidän huusholliin. Ja uuteen keittiöön!

Tämän päivän päätös on vielä tekemättä. Ehkä se saa ollakin.

Keskeneräisyyden sietokyky

Sain noin vuosi sitten yhdeltä tädiltä pyynnön, että tekisin hänen keskeneräisen nypläystyön loppuun. Tädin näkökyky ei enää ollut nypläyksen vaatimuksen mukaista. En pystynyt sanomaan tädille ei, joten otin työn kontilleni. Onneksi tässä työssä ei mennyt vuotta, sain sen nimittäin jo viime keväänä valmiiksi. Löysin kuvan kamerastani ja päätin nyt sitten esitellä sitä täällä. Liina oli ollut keskeneräisenä tädin kaapissa jo vuosia. Nyplätessäni mietin, että tuleekohan allekirjoittanelle koskaan eteen sitä päivää, jolloin kaikki keskeneräiset työt on tehty valmiiksi. Tai pikemminkin se päivä jolloin päätän, etten aloita uutta työtä ennen kuin vanhat on tehty alta pois. Kai se tämäkin hulluus liittyy johonkin kivikautiseen pula-aikaan; on vain pakko hamstrata itselle stressin aiheita (jota ei teitenkään myönnetä julkisesti).

Täti oli tyytyväinen liinaansa. Päivän hyvä työ tuli silloin tehtyä.

Sähköttömyyden hyvä puoli

Sunnuntaina myrskysi sen verran, että sähköt olivat poikki kokonaisuudessaan kuusi tuntia. Korujen tekoa se ei haitannut, sillä kynttilänvalossa näkee tarpeeksi hyvin. Ei haitannut tuuli eikä sade. Onneksi kaikkia käsitöitä ei tehdä sähköllä!

Korussa on käytetty puu- ja lasihelmiä sekä hopeoituja metalliosia.

Pakkaspäivä

Kun lumi narskuu kengän alla, sormia ja nenän päätä paleltaa, on varmasti tullut talvi. Pimeän ja sateiden syksyn jälkeen kaipaan niitä kuulaita talvipäiviä. Sellaisia, kuin tämä koru. Helminä jadet, kirkkaat lasihelmet, foliohelmet ja hopeoidut metalliosat.

Neiti Aika

Lähtöajatuksena on tehdä neutraali kellokoru. Siispä tämä koru muodostuu howliiteista, kirkkaista ja harmaista lasihelmistä. Passaa sitten ihan minkä värisen puseron kanssa tahansa!

Salmiakkipäivä

 Ovaalit musta-valkoiset lasihelmet inspiroivat tähän koruun. Ja eihän sille mitään voi, että huurrelasit sopivat tähänkin koruun niin hyvin. Kulmikkaat mustat lasihelmet muistuttavat sen verran salmiakkiveneitä, että taidanpa tänään ostaa salmiakkia kaupasta.

Maitokahvia

Vitsit kun tykkään antiikkipatinoiduista metalliosista! Tähän koruun ne istuivat täydellisesti. Kuva hieman vääristää värejä (kiitos pimeän päivän..). Kirjavien lamppuhelmien ja natinkia-natinkia-metalliosien lisäksi korussa on savunharmaita ja mustia lasihelmiä. Alan tässä pikkuhiljaa valmistautua joulumyyjäisiin. Tämäkin koru siis päätyy myyjäispöydälle.

Viime yönä oli satanut lunta

Ja mieli on heti paljon valoisampi! Marraskuu on pahin kuukausi sen pimeyden takia. Siispä tein pimeyttä vastustaen kirkkaista lasihelmistä, harmaista säröistä ja huurrelaseista korusetin. Harmaat säröt muistuttavat siitä tosi asiasta, että lumi sulaa pois..

Mihin se lokakuu meni?

Niinpä! Oliko lokakuuta ollenkaan tänä vuonna? Työkiireet ja remppa kotona taisivat imaista sen verran mukaansa, että en saanut kyseisen kuukauden aikana juuri mitään julkaistavaa aikaiseksi. Paitsi tämä lyhyt pöllöriipuksinen kaulakoru.

Tein korun tilauksesta. Pyyntönä oli 40 senttinen musta-valkoinen koru, jossa olisi pöllöriipus. Voilá, tässäpä se! Punakat kuvat kertovat siitä, että vuoden pimeä kausi on alkanut..

Punahilkan hienostelupäivä

Hienostelua tosissaan. Lähtiköhän nyt vähän lapasesta? Näistä koruista löytyy sitä helinää, josta itse pidän. Siis sitä helmien ääntä. Ehkä vähän voi olla liikaa glitteriä, mutta onneksi pikkujoulukausi on alkamassa! Silloin saa olla helinää ja helskettä.

Arvon Rouvalle

Tämän korun tein tilauksesta. Ohjeistukena oli, että korun pitää olla neutraali ja mielellään siinä saisi olla kivihelmiä. Valkoiset laavakiveä muistuttavat kivet (en millään muista mitä kiviä ne oikeasti ovat; kivet jokatapauksessa) saivat kaverikseen kirkkaita lasihelmiä sekä huurrelasihelmiä, jotka ovat nyt jälleen yksi suosikkihelmeni. Se on varmaan taas merkki talven odotuksesta.

Vastaisku mustille koruille

Mielestäni on lähimain rikollista, jos käyttää mustien vaatteiden kanssa mustia koruja. Varsinkin tähän aikaan vuodesta. Korujen on tarkoitus näkyä! Siksi olinkin enemmäin kuin iloinen, kun minulta pyydettiin oranssit korut. Tässäpä niistä muutamat. Helmet ovat puuhelmiä, lasihelmiä ja huovutettuja helmiä.

Vastaus haasteeseen.

Sain haasteen Miialta langoilla.omablogi.fi/. Se menee seuraavasti:

 

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Haastajan tulee valita 11 blogia jossa on alle 200 lukijaa.

5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut, ja kenet sinä haastat. (Tämän tein jo!)

6. Ei takaisin haastamista.

 

Kohta 1.: 11 asiaa, jotka olen aina halunnut kertoa itsestäni.

 

1. Etelä-Suomen tyttö, joka kiersi Itä-Suomen kautta Keski-Suomeen.

2. Teen tällä hetkellä töitä alakouluikäisten - eläkeläisten parissa opettaen käsitöitä ja kotitaloutta. Ja välillä kaikkia muitakin aineita tarpeen mukaan. Opettajan paperit sain vuonna 2011.

3. Uusi harrastukseni on Asahi, jota voin suositella kaikille käsityöläisille. Hartiat ja selkä kiittää!

4. Pelkään ukkosta.

5. Rakastan niitä aamua, jolloin herätyskelloa ei tarvita ja voin juoda aamukahvini rauhassa mieheni kanssa.

6. Asumme 60-luvun rintamamiestalossa, jossa olemme mieheni kanssa aloittaneet kauan odotetun keittiörempan. Olen siis jo lähimain remonttitieteiden maisteri.

7. Voisin syödä lakuja loputtomasti.

8. Minulla on surkea nimimuisti.

9. Villasukat ovat turvani kesät talvet. Kuljetan niitä aina mukanani töissä, sillä mikään ei ole niin ärsyttävää kuin palelevat varpaat. Yksi talvi säilytin yksiä villasukkapareja jopa autossani. 

10.

11. "Projektit voi olla vaiheessa, mutta muuten kaikki on hallinnassa" Virkkuukoukkusen loistava lause, joka kuvaa minua erittäin hyvin. Projektit tässä tapauksessa tarkoittaa käsityöprojekteja, joita löytyy keskeneräisenä jokaiseen mielentilaan. Sillä koskaan ei voi aamulla tietää, mitä tänään tekisi mieli tehdä.

Kohta 2.: Näihin kysymyksiin minun oli vastattava:

1. Mikä on lempi puheenaiheesi? Ihmiset.
2. Miksi kirjoitat blogiasi? Blogi on minulle kuin kansio, johon kokoan töitäni. Muuten en muistaisi, mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä. Tarvitsen työssäni paljon esimerkkitöitä ja -kuvia, ja blogi onkin hyvä apu siihen. Jos blogistani on iloa muillekin, on se vain positiivinen lisä:)
3. Arvostatko suomalaista käsityötä? Todellakin! Sitä yritän viedä eteenpäin kursseillani. Usein nimittäin kuulee, että "turkista saisi saman asian yli puolet halvemmalla." Joitain asioita ei vain voi eikä saa rahalla mitata.
4. Mikä oli lempiohjelmasi lapsena? Ansa ja Oiva.
5. Mikä tekee sinut onnelliseksi? Työssäni on paljon asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi; se kun opiskelijat tulevat innokkaina tunnille tai kun lapset onnistuvat ja sanovat "voi kun tästä tuli ihana!" Pienet asiat riittävät. Onnea on korvapuusti kahvin kanssa ja oman kullan kainalo.
6. Mikä tekee sinut surulliseksi? Kapeakatseisuus. Se, kun maailma nähdään vain yhden ainoan (ja usein liiankin kapean) putken kautta. Välinpitämättömyys on toinen asia. Erityisesti jos se vain mitenkään liittyy lapsiin.
7. Lempivuodenaikasi? Tällä hetkellä syksy. Keväällä se on sitten kevät.
8. Jos saisit nyt leipoa, mitä leipoisit? Amerikkalaisen omenatortun.
9. Kuinka monta kynsilakkapulloa omistat? Liian monta siihen  nähden, että lakkaan kynsiäni harvoin.
10. Mitä filmejä kotoasi löytyy? Esim. Love actually, American beauty, Ylpeys ja ennakkoluulo, Vain muutaman huijarin tähden.
11. Pidätkö suklaasta? Ai pidänkö?

Kohta 3.: Nämä asiat minä haluan tietää haastetuista.

1. Mistä haaveilit lapsena?
2. Milloin olet parhammillasi?
3. Mikä viikonpäivä on suosikkisi?
4. Pidätkö yllätyksistä?
5. Mitä laulaisin Idolssin koelauluissa?
6. Mikä perheessäsi on parasta?
7. Mikä on suurin saavutuksesi?
8. Mitkä asiat ärsyttävät sinua?
9. Mikä on suosikkileivonnaisesi?
10. Mikä on paras lukemasi kirja?
11. Mikä on suurin paheesi?

No niin. Tässäpä se. Oli muuten vaikeampaa kuin kuvittelin. Tuli mieleen lapsuudesta "slämäri"-vihot, joita kierrätettiin kavereilla ja joissa oli kysymyksiä tyylillä "karkki vai jätski" ja tietenkin "kenestä tykkäät".

Ainiin, ja kenet sitten haastan? No ainakin luomisvire.blogspot.fi ja ompelukoukku.blogspot.fi. Pistäkeehän eteenpäin:)

Myrsky

Täytyy nyt myöntää, että tässä on uusi suosikkini. Yksinkertainen, mutta kaunis. Mustat lasihelmet ovat siinä kolmessa rivissä ja jakajat välissä. Sattui tuohon kuvaan mukavasti tuo valokin. Aika nappisuoritus kaikenkaikkiaan!

aVaiN

Mistä näitä avainnauhoja oikein tulee? Ainakin niitä menee! Tässä jälleen yksi. Korussa puuhelmet ja hopeoidut metalliosat.

Sammalmättäällä

Entisenä kahvin suurkuluttajana muistelen haikeudella niitä hetkiä, kun puolukkareissulla istahdin mättäälle ja avasin kahvitermarin. Se tuoksu on jotain uskomatonta. Saati sitten se maku! Miksi kahvi maistuu ulkona aina paremmalta? Uskon, että mättäällä istuminen vaikuttaa siihen jotenkin. Nämä korvikset ovat kunnianosoitus kaikille niille sammalmättäille, jotka tekevät pahan makuisesta kahvista paljon parempaa juotavaa. Korviksissa on puuhelmet ja hopeoidun metalliosat.

Pudonneet sydämet

Korviksien idea on jo muutaman vuoden takainen. Nämä korvikset tein tilauksesta. Sydämet ovat lasia, metalliosat hopeoituja.

Näkymä ikkunasta

Ikkunan takana olevassa pihlajassa on kaunis ruskaväri. Tästä kaulakorussa olevat puuhelmet ovat samoissa sävyissä pihjalan kanssa. Punainen väri tosin vielä puuttuu.

Kolme korusoturia

Yksin tai kaikki kerralla. Yhteen tai molempiin ranteisiin. Siinäpä näiden korujen käyttöohjeet. Ylemmässä korussa on puuhelmien lisäksi kirkkaat lasihelmet, keskimmäisessä hopeoidut metalliosat ja alemmassa huurrelasit.

Lumimarjat

Odotan jo lunta. Minua ei haittaa syksyn vesisade tai kirpakat pakkasaamut, sillä tiedän, että niiden jälkeen tulee lumi. Se narskuu kengän alla, ja välillä sitä pyryttää niin ettei eteensä näe. Se peittää kaiken alleen. Se tekee mielen ja luonnon valoisammaksi.

Miksi jo odotan? Koska sen jälkeen tulee kevät.

Korussa on käytetty puuhelmiä, koruvaijeria sekä hopeoituja metalliosia.

Ajatuksissa

Unohduin työpöytäni ääreen, ja tässä on lopputulos. Joskus kannattaa unohtua! Yksi työskentelymetodeistani on, että jos asia ei heti lähde rullaamaan omalla painollaan, se kannattaa unohtaa. Käytän tuota ennen kaikkea korujen tekemiseen. Helmet eivät järjesty itsestään riviin, eikä se onnistu aina minultakaan. Siispä täytyy olla tarpeeksi omissa ajatuksissa, jotta saa jotain itsekriittisyyden läpäisevää aikaiseksi. Korujen tekeminen voi kuulostaa kivalta "pikku puuhalta", mutta se vaatii ennen kaikkea ajatustyöskentelyä. Ja sitä flow:ta.

Korussa on keramiikkahelmiä ja lasihelmiä. Metalliosat ovat hopeoituja.

Onnen kyynel

Nämä korvikset ovat kaikessa yksikertaisuudessaan yhdet minun ehdottomat suosikit. Sydänlinkki ei tarvitse kaverikseen muuta kuin tumman violetin kivihelmen. Koru on kuin onnen kyynel.

Mielenkiintoista

Ihastuin turkoosiin kivihelmiin heti. Jokainen helmi on erilainen; jotkut ovat vaaleampia, toiset taas monisävyisempiä. Lisäksi erilaiset valot muuttavat helmen väriä. Siksi nämä korvikset ovat mielenkiinoiset.

Syysleimu

 Valmiit korulinkit tai -jakajat toimivat hyvin myös korviksissa. Näihin korviksiin valitsin kukkajakajan sekä lilat lasihelmet. Itselleni tein tällaiset punaisilla lasihelmillä, ja olen niistä tykännyt kovasti.

Sulassa sovussa

Pienet puuhelmet ovat tässä avainnauhassa sulassa sovussa pujoteltuina koruvaijeriin. Metalliosat ovat hopeoituja.

Puolihimmeä

Jotkut korut syntyvät kuin itsestään. Niin kävi tällekin korulle. Halusin tehdä synkän syksyisen päivän kunniaksi valoisamman korun. Iso sydänriipus on odottanut vuoroaan jo jonkin aikaa, ja tähän se sopi mielestäni täydellisesti. Käytin koruun lasi- ja kivihelmiä sekä hopeoitua metalliosia.

Kävellä kuin olisi kello kaulassa

.. Ja niinhän se nyt on! Tein itselleni aiemmin samantapaisen korun, ja totesin sen paitsi hirmuisen kivaksi myös hyödylliseksi. Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät osaa pitää rannekelloa. Jos se ei unohdu kaappiin, niin sitten se tuntuu epämukavalta. Aivan kuin olisi aina tiellä. Mutta tadaa! Enää ei ole kyseisiä ongelmia, kun laittaa kellon kaulaan ja sitten vaan töppöstä toisen eteen.

Korussa lasihelmiä ja hopeoidut metalliosat.

Joutilaisuuden loppu

Vaikka turkoosi ei ole syksyn väri, päätin näpertää helmilokerossani joutilaana olleet turkoosit lasihelmet koruksi. Ovaalin muotoiset lasihelmet ovat haastavat, sillä niille on vaikea löytää kavereita. Korun on oltava harmooninen niin väreiltään kuin muodoltaan. Jotta tämä nyt kuulostaisi vielä enemmän sisustusohjelmalta sanon vielä, että lehtiriipus linjailee samaa muotoa ovaalien lasihelmien kanssa.

Halla

Korun idea lähti vaaleista kivihelmistä. Yhdistin kivihelmien rinnalle kirkkaita ja savunharmaita lasihelmiä. Kivihelmet ovat mielestäni ihania helmiä, koska niissä on painoa ja tuntua. Nämä vaaleat kivihelmet tuntuivat alussa yhtä kylmiltä, kuin syksyn ensimmäinen hallavaroitus.

Taimi

Jännä, miten sitä väkertäessään aina miettii jotain henkilöä. Tätä korua tehdessä ajatuksissani oli Taimi-mummo. En oikein tiedä miksi, mutta ehkä mielessä oli Tornion aurinko ja Tupla-patukat keittiönkaapissa. Lapsuusmuistoja parhammillaan!

Korussa on isoja kivihelmiä ja pienempiä lasihelmiä.

Rakkaani

Uusi rakkauteni on vaijeri. Hopean värinen tottakai. Tällaisia koruja tehdessä on vähän samanlainen fiilis kuin silloin lapsena päivänkakkaran kanssa, "rakastaa, ei rakasta, rakastaa."

Ylemmässä kuvassa olevat korut on tehty puuhelmistä, alemmassa kivi- ja lasihelmistä.

Kuin ennenkin

J. Karjalaisen 'On kaikki niin kuin ennenkin' on minulle biisi, jota kuuntelen lähes tulkoon aina näihin aikoihin elokuun alussa. Silloin alkavat koulut, omenat ja viinimarjat kypsyvät, ja aamukaste kastelee uudet kengät. Karjalaisen biisiä voisi sanoa lomanlopetusbiisiksi. Syksy on ehdottomasti paras vuodenaika kaikkine väreineen ja tuoksuineen. Koru kertoo siitä. Helmet ovat lasi- ja simpukankuorihelmiä, metalliosat antiikkipatinoitua.

Yön pimeinä tunteina

Tulin eilen kotiin niin myöhällä, että ensimmäistä kertaa tänä kesänä piti sytytellä valoja. Melkein jo kaivoin kynttilätkin esille. Syksy on selvästi tulossa. Tämä koru olkoon nyt sitten ensimmäinen syksyn inspiroima koru. Avainnauhassa on käytetty mustia ja kirkkaita lasihelmiä sekä kirkkaita foliohelmiä. Metalliosat ovat hopeoituja.

Sykkyrä-mykkyrä

Hopeanväriset "sykkyrä"-helmet ovat pyörineet helmirasiassa jo jonkin aikaa. Tähän avainnauhaan ne sitten päätyivät. Muut helmet ovat mustia lasi- ja puuhelmiä.

Kuin marjat

Huovutetut pallot (tai puolukat, tai pihlajanmarjat, tai aroniat) korviin.

Syksyn värejä

Kun lähtötilanne on tämä..

Niin pienistä villapalleroista syntyy ainakin nämä.

Huovutettuja helmiä kysyttin lisää, ja siinähän se meni viikonloppu niitä tehdessä. Ajatuksissani on jo sen verran syksy, että jätin suosiolla ne kirkkaimmat värit jo talvisäilöön.

Grattis!

Ne men nämä helmet lähtevät kåhti Ruåtsia. Juu, det är jätte kiva! Synttärilahjaksi toivottiin punasävyisiä puuhelmiä. Käsikoru on memory wire-koru. Maailman valloitus alkakoon!

Antiikkia

Näiden käsikorujen tarkoituksena on, että niitä pidetään usempi samaan aikaan ranteessa. Kirjavat puuhelmet löysin kirpparilta. Niiden kaveriksi oli helppo löytää tummia ja vaaleita puuhelmiä. Yhdet henkilökohtaiset suosikkini.

Väriä ranteeseen

Käsikorujen helmien sommitteluun saisi kulumaan hurjasti aikaa. "Laittaisko nää tän kans vai olisko sittenkin tuo?" Lattialla syntyy taas ne parhaimmat ideat. Niin nämäkin korut. Koruissa on käytetty puuhelmiä ja hopeoituja metalliosia.

Kanerva

Kun tilauksen kuvaus sanotaan, että "tykkään pienistä helmistä", niin tulos on tällainen. Kuva hieman valehtelee värejä. Oikeasti korussa on käytetty liloja kissansilmähelmiä, liloja lasihelmiä, harmaata säröä ja hopeoituja metalliosia.

Ensilumi

 Eräs opettaja kyseli avainnauhoja. Ta daa! Tässä niistä yksi. Yksi suosikkihelmistäni on vaalea howliitti, jota olen käyttänyt tässä nauhassa. Niiden kaveriksi laitoin harmaata säröä, kirkasta foliohelmeä sekä helmiäishelmiä.

Karkkikaupassa

"Kahdella markalla merkkareita ja noita raitasia." Lapsuusmuistoja parhammillaan! Juuri ja juuri yletyin Onnenkioskin luukulle ja sanoin nuo maagiset sanat. Nykyään haen tuota samaa fiilistä helmikaupoissa; kahdella eurolla turkooseja lasihelmiä..

Kaulakorussa on lasihelmiä ja hopeoidut metalliosat.

Kevätperhonen

Tässä kaulakorussa vuorottelevat turkoosit kivihelmet, harmaat keramiikkahelmet sekä savunharmaat ja kirkkaat lasihelmet. Perhonen on myös turkoosia kiveä. Tein tämän korun kesää odotellessa. Turkoosi väri on kuin lupaus kesästä.