Yksi päätös päivässä

Jäin (mielestäni) ansaitulle joululomalle tällä viikolla. Heti ensimmäisenä lomapäivänä päätin, että teen vain ja ainoastaan niitä asioita, joita olen halunnut tehdä koko syksyn aikana niitä kuitenkaan tekemättä. Kun joutuu (tai saa) työssään suunnittella ja miettiä mitä muut haluavat, on ihanaa kuunnella välillä vain omaa napaa. Kaikista maailman asioista ensimmäisenä lomapäivänä halusin tehdä himmelin Eija Kosken Himmeli-kirjasta. Tämä himmeli ei ole sellainen perinteinen, jossa roikkuu miljoonia pieniä osia. Askeettinen himmeli sopii paremmin meidän huusholliin. Ja uuteen keittiöön!

Tämän päivän päätös on vielä tekemättä. Ehkä se saa ollakin.

Keskeneräisyyden sietokyky

Sain noin vuosi sitten yhdeltä tädiltä pyynnön, että tekisin hänen keskeneräisen nypläystyön loppuun. Tädin näkökyky ei enää ollut nypläyksen vaatimuksen mukaista. En pystynyt sanomaan tädille ei, joten otin työn kontilleni. Onneksi tässä työssä ei mennyt vuotta, sain sen nimittäin jo viime keväänä valmiiksi. Löysin kuvan kamerastani ja päätin nyt sitten esitellä sitä täällä. Liina oli ollut keskeneräisenä tädin kaapissa jo vuosia. Nyplätessäni mietin, että tuleekohan allekirjoittanelle koskaan eteen sitä päivää, jolloin kaikki keskeneräiset työt on tehty valmiiksi. Tai pikemminkin se päivä jolloin päätän, etten aloita uutta työtä ennen kuin vanhat on tehty alta pois. Kai se tämäkin hulluus liittyy johonkin kivikautiseen pula-aikaan; on vain pakko hamstrata itselle stressin aiheita (jota ei teitenkään myönnetä julkisesti).

Täti oli tyytyväinen liinaansa. Päivän hyvä työ tuli silloin tehtyä.