torstai 11. elokuuta 2016

Arkijuttuja

Työt alkoivat tänään. Sillälailla virallisesti. Itse en ole osannut lomailla enää moneen viikkoon, vaan työasiat ovat enemmän tai vähemmän olleet mielessä. Se ei ole huono asia; työni vaatii pähkäilyä ja pohdintaa, viimeinen ilta ei aina ole se paras ilta. Tästä se taas alkaa: arki <3

Sain tabletin. Sen suojus on ruman värinen. Piti siis tehdä astetta hienompi pussukka. Sen harmaan arjen värinen.


Paksu villalevy on majaillut kaapissani jo hetken, kauniisti ilmaistuna. Samoin ihana, keramiikkaa muistuttava oranssi nappi. Toimiva paketti!

Kylmiä väreitä sai Egotrippi aikaan biisillään Mestaripiirros. Olkoon tämä minun sellainen.

tiistai 2. elokuuta 2016

Bussisukat

Matkustin kotikonnuilleni parisen viikkoa sitten bussilla. Matka kesti lähes kuusi tuntia. Pidän pitkistä automatkoista, olen aina pitänyt. Tykkään olla matkalla jonnekin, päämäärällä ei ole väliä. Aina päämäärä ole edes yhtä mukava kuin tehty matka. Parasta yksin matkustamisessa on, kun laitan musiikin soimaan korvanappeihin ja otan langan ja koukun / puikot esille. Silloin syvennyn jonnekin omaan maailmaan omine ajatuksineni. Silloin ei tarvitse olla sosiaalinen vaan saan olla juuri niin yksin kuin haluan. 
Virkattujen sukkien ohje löytyy Novitan sukkalehdestä (2015), lankana on Nalle. Helppo malli, juuri sopiva matkakäsityöksi.

Maija Vilkkumaa lailoi Kristiinasta, jolla on joka päivä uusi huivi. Minulla taitaa kohta olla joka päivälle uudet villasukat.
Nelijalkainen ystäväni on muuten sukka-addikti. Kaikki sukat käy, mutta villasukat ovat kaikkein parhaimmat. Nämäkin kelpasi heti.

torstai 30. kesäkuuta 2016

Viileissä varjoissa

Opin teineiltä uuden ilmaisun: raivolla. He käyttivät sitä mielestäni nerokkaasti; esimerkiksi siivotaan raivolla tai tiskataan raivolla. Ei huono! Voin nyt sanoa, että olen ommellut raivolla. Sen huomaa kangasvarastostani, joka hupenee jo hälyyttävästä, ja toisaalta nelijalkaisesta ystävästäni. Se kun painelee heti aamulenkin jälkeen suoraan ompeluhuoneeseeni. Fiksu koira!


Kietaisumallinen takki (vai miksi tuota kutsuisi?) on Ottobren 2/11 malli. Helppo ja nopea ommella, sopii mulle. Kangas on joustavaa puuvillaneulosta, paksumpaa kuin trikoo. Malli on tehty pellavasta, mutta koska halusin takista lämpöisen syksyä ajatelle, joten kangasvalintani oli siksi pellavan sijaan paksumpi puuvilla.


Vintagekaupasta ostin mustan täyskellohameen, jonka kanssa tämä takki sopii hyvin. Simo Silmu lauloi syksystä, kun vielä aurinko lämmittää, mutta varjoissa on viileää. Silloin tämä takki pääsee ulos.

Saisiko nyt ostaa uusia kankaita? Raivolla?

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Tuuli helmoja heiluttaa

Kellohame piti saada. Tilasin kankaat, ja piirsin kaavat. Yksi halusi auttaa..



Olen yrittänyt löytää kirppiksiltä ja nettikaupoista kunnon retrokangasta, siis lähinnä 40-50-luvun kankaita. Onni ei ole vielä suosinut. Jotain retroon viittaavia onneksi löytyy.


Tämä silmissä vilisevä pilkkuhame on puolikello. Olisin halunnut täyskellon, mutta kangas ei riittänyt.

Yritän totutella keltaiseen tämän puolikellon kanssa. Taskut sivuilla tottakai, pysyy avaimet mukana. Lähtisköhän ensi lauantaina lavatansseihin?

 Yksi innokas halusi auttaa vielä kuvausvaiheessakin..

torstai 9. kesäkuuta 2016

Salmiakkia ja sadetta

Keväällä kävin yhden ryhmäni kanssa Kauhavan Lankavalla. Naiset miettivät autossa, mitä kaikkea pitää muistaa ostaa. Sanoin kovaan ääneen, että mulla ei ole juurikaan mitään ostettavaa. Vannomatta paras, toisin kävi! Tämän maton kuteet olivat yksi ylläriostoksistani.


Malli on Lankavan, kuteena Mini. Siinähän tuo meni kesäkuun alku mukavasti salmiakkia syöden ja mattoa virkaten. Egotrippi lauloi, että "nyt on hyvä, nyt ei sada", ja minä kuuntelin sateen rapinaa ikkunaan samalla kun päättelin langanpäät maton sisään. 


perjantai 13. toukokuuta 2016

Torstaina

Toukokuu <3 Paras aika vuodesta. Toukokuu on vähän kuin viikon torstai; kaikki on vielä edessä. Olen ennen ollut vannoutunut talvi-ihminen, mutta nyt ensimmäistä kertaa huomaan odottavani kesän lämpöä. On tässä tullut paleltua tälle vuodelle jo ihan tarpeeksi. 


Tämä pannunalusen käpyilin paksusta villalangasta Lankatekniikat-kirjan ohjeella. Vähän se on kuin kesän ensimmäinen kukkanen.


tiistai 10. toukokuuta 2016

Maatuskan idea

Naiset kuulemma rakastaa asioita, joihin voi laittaa asioita. Allekirjoitan! Minun kohdalla tämä pitää paikkansa. Käsilaukussani (Siinä Tärkeimmässä säilytysasiassa) on 2 lompakkoa; seteleille (joita muuten nykyään on harvoin) ja kolikoille omansa, tavarapussukka kaikille pienille tärkeille asioille, meikkipussukka, penaali ja mitä niitä nyt vielä onkaan. Käytännöllistä? Ehkä, koska mitenkäs muuten sieltä usein liiankin isosta käsveskasta mitään muuten löytäisi. 


Tällaiselle nyssykkä-pussukka-rasia-koppa-ihmiselle on lähimain lottovoitto löytää ihanan Molla Millsin kirjasta Virkkuri kaikkia niitä säilytysasioita, joita voi virkata. Tämä sanko (kokoa M) löytyy edellämainitusta kirjasta (siitä kakkososasta). Tein taas pyhiinvaellusmatkan Kauhavan Lankavalle, ja kuvittelin selviäväni sieltä hämmästyttävän pienillä ostoksilla. Tosin kävi. Mutta ei se mitään, onneksi minulla on tämä sanko, johon voin laittaa kuteita tai lankoja odottamaan seuraavaa koria tai laukkua tai tynnyriä. Voi tätä onnea!


Kude on Paula-punoskude ja virkkasin koukulla nro 7. Sanko pysyy hyvin kasassa, koska sisälle virkattiin kaksi metallivannetta. 

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Peruspaitapäivä

Ihana sadepäivä! Ikkunaan ropisee sadepisarat ja tuulee välillä niin että nurkissa vinkuu. Tällainen päivä on juuri sopiva peruspaitapäiväksi. Siis sellainen päivä, jolloin saa työn nopeasti valmiiksi eikä tarvitse juurikaan miettiä, mikä on seuraava työvaihe. Ei kun ompelemaan!



Ommellessa matkasin teinivuosiin yheksänkytluvulle kaivettuani melkein jo puhki kuunnellut cd-levyt hyllyjen kätköistä. Oijoi, mitä muistoja! Enpäs muistanutkaan, että osaan ulkoa lähimain koko Savage Gardenin ja Suurlähettiläiden tuotannon. 

torstai 31. maaliskuuta 2016

Sitku

 Olen sitku-tyyppiä. Inhoan sitä. Huomaan aloittavani lauseita liiankin usein sanoilla "sitkun mulla on aikaa, niin.." Mitä aikaa? Se aika on tässä ja nyt. Jotenkin on helppoa tuuditautua siihen, että joskus tulee "se aika", kun voin tehdä sitä jotain, mitä en muka nyt jouda. Kiire on itse aiheutettua; sitä yritän ajaa kovalevylleni joka päivä. Ehkä vielä joku päivä uskon sen myös itsekin. Sitku on sen hetki.


Tämä makramee-työ on yksi sitku-projekteistani; selänpesin, joka on tehty juuttinarusta. Siinä yhdistyy kaksi suosikkiasiaani; solmeilu ja juutti. Makramee on tekniikkana helppo, mutta mielestäni se tuo liikaa seiskytluvun ihmisten mieliin. Silloin kun oli muotia makrameelaukut ja amppelit. 


Käytin solmeilualustana vaahtomuovia ja nuppiksia apuna, jotta solmut olisivat edes sinnepäin samoilla riveillä. Ohje on Lankavan.


Aurinko paistoi pitkästä aikaa, ja Pariisin kevät lauloi, kuinka kevät kutsui. Sitku kevät on vähän pidemmällä, teen toisen makrameetyön. Mutta en juutista, vähän jostain lempeämmästä matskusta.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Jämälankaprojekti nro1


Joulun jälkeen tein inventaariota keskuvarastollani, ja kauhukseni huomasin, kuinka paljon jämälankoja on kertynyt. Vähän niin kuin kuitteja kukkoroon tai klemmareita penaaliin. Pahinta on löytää omista kätköistä useampia saman värisiä lankakeriä. Uusi kerä on ostettu, kun ei muista, että kaapin perällä on edelliset odottamassa. Nyt olen sitten vannonut, että uusia en osta ennen kuin vanhat on käytetty. Niinpä aloitin jämälankaprojektin. Tässä siitä ensimmäinen näyte; isännälle raitasukat.  

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Minä kun muutkin

Näin pääsiäisen tienoilla on hyvä muistella joulua. Nämä pallot virkkasin joulun alla; tarkoitus oli, niin kuin moni oli facebookin virkkausryhmässä tehnyt, laittaa valot pallojen sisälle. Noh, joulu tuli, enkä ehtinyt virkata kuin nuo kaksi. Mutta jospas ensi jouluksi sitten! 


Lankana käytin Novita virkkauslankaa, mallit facen ryhmästä. 

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Liian kauan

Hep, aika! Johan viime postauksesta meni vuosi. Tuntuu samaan aikaan pitkältä ja toisaalta lyhyeltä ajalta; vähän kuin olisi ollut vain pitkällä lenkillä. Vuoteen mahtuu paljon ideoita, tehtyjä ja tekemättömiä. Tämän kyseisen hiljaiselovuoden tekeleet kuuluvat ennen kaikkea siihen aivojen nollaskategoriaan, sen verran on päivätyö verottanut. Mutta toisaalta mitä väliä, koska sitähän käsillä tekeminen parhaimmillaan on; akkujen latausta, tai ajatusten tyhjentämistä. Sitä, ettei kukaan muu tarvitse sinua eikä tarvitse ajatella ketään muuta sillä hetkellä. Työssäni joudun tai saan tehdä ajatustyöskentelyä 80% koko työajastani. Ja itseasiassa tuo ajatustyöskentely tapahtuu jossain muualla kuin itse työajalla. Voin sanoa, että jos iltaisin saa puolikin tuntia neuloa vain sukkaa, ja olla ihan omassa maailmassa, tuntuu se kuin lomalta. Siispä, vähän kuin Maija Vilkkumaa sanoo, aina on liian kauan. Aina tehokkaana on liian kauan.  



Nelijalkainen Ystäväni hyväksyi maton jo virkkausvaiheessa. Ystäväni myös ilmoitti, koska olen virkannut tarpeeksi; milloin oli aika laittaa työ sivuun. Kuteena on ontelokude (harmaa) ja trikookuteet. Malli on omasta päästä. Lopputulos miellytti kaikkia.