Hep, aika! Johan viime postauksesta meni vuosi. Tuntuu samaan aikaan pitkältä ja toisaalta lyhyeltä ajalta; vähän kuin olisi ollut vain pitkällä lenkillä. Vuoteen mahtuu paljon ideoita, tehtyjä ja tekemättömiä. Tämän kyseisen hiljaiselovuoden tekeleet kuuluvat ennen kaikkea siihen aivojen nollaskategoriaan, sen verran on päivätyö verottanut. Mutta toisaalta mitä väliä, koska sitähän käsillä tekeminen parhaimmillaan on; akkujen latausta, tai ajatusten tyhjentämistä. Sitä, ettei kukaan muu tarvitse sinua eikä tarvitse ajatella ketään muuta sillä hetkellä. Työssäni joudun tai saan tehdä ajatustyöskentelyä 80% koko työajastani. Ja itseasiassa tuo ajatustyöskentely tapahtuu jossain muualla kuin itse työajalla. Voin sanoa, että jos iltaisin saa puolikin tuntia neuloa vain sukkaa, ja olla ihan omassa maailmassa, tuntuu se kuin lomalta. Siispä, vähän kuin Maija Vilkkumaa sanoo, aina on liian kauan. Aina tehokkaana on liian kauan.
Nelijalkainen Ystäväni hyväksyi maton jo virkkausvaiheessa. Ystäväni myös ilmoitti, koska olen virkannut tarpeeksi; milloin oli aika laittaa työ sivuun. Kuteena on ontelokude (harmaa) ja trikookuteet. Malli on omasta päästä. Lopputulos miellytti kaikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi:)