Arkijuttuja

Työt alkoivat tänään. Sillälailla virallisesti. Itse en ole osannut lomailla enää moneen viikkoon, vaan työasiat ovat enemmän tai vähemmän olleet mielessä. Se ei ole huono asia; työni vaatii pähkäilyä ja pohdintaa, viimeinen ilta ei aina ole se paras ilta. Tästä se taas alkaa: arki <3

Sain tabletin. Sen suojus on ruman värinen. Piti siis tehdä astetta hienompi pussukka. Sen harmaan arjen värinen.

Paksu villalevy on majaillut kaapissani jo hetken, kauniisti ilmaistuna. Samoin ihana, keramiikkaa muistuttava oranssi nappi. Toimiva paketti!

Kylmiä väreitä sai Egotrippi aikaan biisillään Mestaripiirros. Olkoon tämä minun sellainen.

Bussisukat

Matkustin kotikonnuilleni parisen viikkoa sitten bussilla. Matka kesti lähes kuusi tuntia. Pidän pitkistä automatkoista, olen aina pitänyt. Tykkään olla matkalla jonnekin, päämäärällä ei ole väliä. Aina päämäärä ole edes yhtä mukava kuin tehty matka. Parasta yksin matkustamisessa on, kun laitan musiikin soimaan korvanappeihin ja otan langan ja koukun / puikot esille. Silloin syvennyn jonnekin omaan maailmaan omine ajatuksineni. Silloin ei tarvitse olla sosiaalinen vaan saan olla juuri niin yksin kuin haluan. 

Virkattujen sukkien ohje löytyy Novitan sukkalehdestä (2015), lankana on Nalle. Helppo malli, juuri sopiva matkakäsityöksi.

Maija Vilkkumaa lailoi Kristiinasta, jolla on joka päivä uusi huivi. Minulla taitaa kohta olla joka päivälle uudet villasukat.

Nelijalkainen ystäväni on muuten sukka-addikti. Kaikki sukat käy, mutta villasukat ovat kaikkein parhaimmat. Nämäkin kelpasi heti.

Viileissä varjoissa

Opin teineiltä uuden ilmaisun: raivolla. He käyttivät sitä mielestäni nerokkaasti; esimerkiksi siivotaan raivolla tai tiskataan raivolla. Ei huono! Voin nyt sanoa, että olen ommellut raivolla. Sen huomaa kangasvarastostani, joka hupenee jo hälyyttävästä, ja toisaalta nelijalkaisesta ystävästäni. Se kun painelee heti aamulenkin jälkeen suoraan ompeluhuoneeseeni. Fiksu koira!

Kietaisumallinen takki (vai miksi tuota kutsuisi?) on Ottobren 2/11 malli. Helppo ja nopea ommella, sopii mulle. Kangas on joustavaa puuvillaneulosta, paksumpaa kuin trikoo. Malli on tehty pellavasta, mutta koska halusin takista lämpöisen syksyä ajatelle, joten kangasvalintani oli siksi pellavan sijaan paksumpi puuvilla.

Vintagekaupasta ostin mustan täyskellohameen, jonka kanssa tämä takki sopii hyvin. Simo Silmu lauloi syksystä, kun vielä aurinko lämmittää, mutta varjoissa on viileää. Silloin tämä takki pääsee ulos.

Saisiko nyt ostaa uusia kankaita? Raivolla?

Tuuli helmoja heiluttaa

Kellohame piti saada. Tilasin kankaat, ja piirsin kaavat. Yksi halusi auttaa..

Olen yrittänyt löytää kirppiksiltä ja nettikaupoista kunnon retrokangasta, siis lähinnä 40-50-luvun kankaita. Onni ei ole vielä suosinut. Jotain retroon viittaavia onneksi löytyy.

Tämä silmissä vilisevä pilkkuhame on puolikello. Olisin halunnut täyskellon, mutta kangas ei riittänyt.

Yritän totutella keltaiseen tämän puolikellon kanssa. Taskut sivuilla tottakai, pysyy avaimet mukana. Lähtisköhän ensi lauantaina lavatansseihin?

 Yksi innokas halusi auttaa vielä kuvausvaiheessakin..

Salmiakkia ja sadetta

Keväällä kävin yhden ryhmäni kanssa Kauhavan Lankavalla. Naiset miettivät autossa, mitä kaikkea pitää muistaa ostaa. Sanoin kovaan ääneen, että mulla ei ole juurikaan mitään ostettavaa. Vannomatta paras, toisin kävi! Tämän maton kuteet olivat yksi ylläriostoksistani.

Malli on Lankavan, kuteena Mini. Siinähän tuo meni kesäkuun alku mukavasti salmiakkia syöden ja mattoa virkaten. Egotrippi lauloi, että "nyt on hyvä, nyt ei sada", ja minä kuuntelin sateen rapinaa ikkunaan samalla kun päättelin langanpäät maton sisään. 

Torstaina

Toukokuu <3 Paras aika vuodesta. Toukokuu on vähän kuin viikon torstai; kaikki on vielä edessä. Olen ennen ollut vannoutunut talvi-ihminen, mutta nyt ensimmäistä kertaa huomaan odottavani kesän lämpöä. On tässä tullut paleltua tälle vuodelle jo ihan tarpeeksi. 

Tämä pannunalusen käpyilin paksusta villalangasta Lankatekniikat-kirjan ohjeella. Vähän se on kuin kesän ensimmäinen kukkanen.

Maatuskan idea

Naiset kuulemma rakastaa asioita, joihin voi laittaa asioita. Allekirjoitan! Minun kohdalla tämä pitää paikkansa. Käsilaukussani (Siinä Tärkeimmässä säilytysasiassa) on 2 lompakkoa; seteleille (joita muuten nykyään on harvoin) ja kolikoille omansa, tavarapussukka kaikille pienille tärkeille asioille, meikkipussukka, penaali ja mitä niitä nyt vielä onkaan. Käytännöllistä? Ehkä, koska mitenkäs muuten sieltä usein liiankin isosta käsveskasta mitään muuten löytäisi. 

Tällaiselle nyssykkä-pussukka-rasia-koppa-ihmiselle on lähimain lottovoitto löytää ihanan Molla Millsin kirjasta Virkkuri kaikkia niitä säilytysasioita, joita voi virkata. Tämä sanko (kokoa M) löytyy edellämainitusta kirjasta (siitä kakkososasta). Tein taas pyhiinvaellusmatkan Kauhavan Lankavalle, ja kuvittelin selviäväni sieltä hämmästyttävän pienillä ostoksilla. Tosin kävi. Mutta ei se mitään, onneksi minulla on tämä sanko, johon voin laittaa kuteita tai lankoja odottamaan seuraavaa koria tai laukkua tai tynnyriä. Voi tätä onnea!

Kude on Paula-punoskude ja virkkasin koukulla nro 7. Sanko pysyy hyvin kasassa, koska sisälle virkattiin kaksi metallivannetta.